Melkein kaiken voi kertoa sadulla

Kirsti Luova on ihan nimensä mukaisesti monipuolinen kääntäjä-kirjailija. Varsinaisen päivätyönsä hän on tehnyt Yleisradiossa kääntäjänä. Tämän ohella ja nykyisin päätoimisesti Kirsti Luova kirjoittaa ja julkaisee satuja.

Minulla oli sininen mappi, jonka selässä luki "Satuja ja tarinoita." Se oli tyhjä. Sinne oli tarkoitus panna käännöksiäni erilaisista lastenohjelmista. Tekniikka riensi eteenpäin, paperiprinttejä ei enää tarvinnut säilyttää, kaikki tekstit olivat koneella (kunnes kone vaihdettiin uudempaan ja tekstit hävisivät.) Tyhjä sininen mappi oli hyllyssä ja odotti täyttymistään. Nyt se on täynnä: Satuja ja tarinoita, ei käännöksiä vaan omia.

Asuin lapsuuteni Suomenlinnassa. Lapsuudesta on kauan aikaa, mutta silti hyvin vähän. Suomenlinna on muuttunut. Uidessa ei enää näe pohjaan asti. Kuluneet vallit, joiden raoista pursusi kissankelloja, on entisöity siisteiksi. Kaikkialla rehottavat syreenit on karsittu puiston pensaiksi. Kirkkopuiston puihin ei enää voi kiivetä... Suomenlinna oli satumaa, sieltä tavoitan satujen sfäärit vieläkin, pääni sisältä.

Kirjoittelen satujen alkuja, tai keskiosia tai loppuja aina kun päähän pälähtää, mutta kokonaisen sadun tekeminen on hidasta. Voi mennä vuosi yhden sadun kanssa. Sadut odottavat jossakin, tuumailen ja kuvittelen niitä, pysähdyn johonkin ongelmakohtaan, jota en osaa ratkaista. Mitä Melleri-kissa näki kuusen latvasta? Mitä hevonen sanoi? Jonakin päivänä satu on kehinyt itsensä valmiiksi, voi käydä niin että äkkiä vain näen sen kuin elokuvan ja riennän kirjoittamaan, kerron sadun itselleni ja riemastun. Ikävuosillani ei ole väliä, sillä oikeasti olen lapsi.

Olen tehnyt paljon erilaisia töitä elämässäni, ollut nakkikioskilla, puhelinkeskuksessa, sihteerinä, lastenhoitajana, opettajana. Vastasin kerran kyselyyn, jossa piti luetella tärkeysjärjestyksessä kolme ammattia, joissa kuvittelisi toimivansa. Panin ensimmäiseksi: kirjailija, toiseksi kääntäjä ja kolmanneksi opettaja. Aloitin lopusta. Valmistuin fil. kandiksi Helsingin yliopistosta, menin opettamaan englantia ja ranskaa, auskultoin ranskan. Olin pätevä lehtori. Silloin kohtalo tarjosi minulle toisen vaihtoehdon, pääsin Yleen suomentajaksi. Pidin työstä ja pidän vieläkin, lastenohjelmien dubbaukset ja laulujen sanoitukset ovat siinä työssä hauskinta. Vihdoin olen kuitenkin saavuttanut ykköstavoitteen: olen päässyt alkuun kirjailijan uralla. Se onnistui vasta satojen runojen ja kymmenien novellinpoikasten ja keskeneräisten romaanien jälkeen. Kaikki ne piti hylätä ja aloittaa alusta, ennen kuin löysin oman alueeni.

Harrastuksiini kuuluu vesiväri- ja öljymaalaus.

Kotikylän pellot

(Maalaus: Kirsti Luova: Kotikylän pellot, öljy.)